Aurauksesta hyvä arvosana! Ja mietintää talvikunnossapidosta yleisesti.

Luminen tervehdys!

Talvi on ollut tasaisesti luminen mutta menneen viikon torstaina tehtiin ensimmäinen kunnon stressitesti pyöräteiden auraamiselle koko yön kestäneen lumimyrskyn myllätessä. Kunnossapito selvitti tilanteen hienosti! Esitämme kaupungille kiitoksen hyvin hoidetusta pyöräteiden aurauksesta ja lumien poistosta. Talveen mittaan on ollut mukava nähdä, että pyöräteiden auraus sujuu säntillisesti ja teiden varsilta poistetaan säännöllisesti aurauksen myötä syntyneitä lumivuoria.

Hyvin aurattu ja penkat poistettu.

Talvikunnossapidossa on pyörätien käyttäjän näkökulmasta erotettavissa muutama tärkeä seikka:

• Yhtenäisten reittien tunnistaminen ja kunnossapidon hoitaminen aina koko reitti huomioiden
• Nopeasti ja luotettavasti tapahtuva auraus. Pyöräilijän täytyy voida luottaa aurauksen tapahtuneen ja pyöräteiden olevan siinä kunnossa kuin kunnossapitoluokitus ja muut määrittelyt lupaavat.
• Aurauksen oikea-aikaisuus. Tällä tarkoitetaan pyörätien auraamista vasta autotien auraamisen jälkeen niissä paikoissa, joissa autotien aurausjätteet lentävät pyörätielle. 
• Pyöräteitä kaventavien aurausvallien ja penkkojen poisto aurauksen jälkeen eli lumen pois ajo.
• Viimeistely: risteyksien, suojatiekohtien ja muiden vaikeasti aurattavien kohtien puhdistaminen

Yhtenäisten reittien huomioiminen talvikunnossapidossa on yhtä tärkeää kuin yhtenäisten reittien huomioiminen pyöräteitä rakennettaessa. Jotta pyöräily kaupungin eri osien välillä olisi mahdollista, täytyy väylien se mahdollistaa myös talvella. Yksi huonosti aurattu tai laiminlyöty pätkä muuten esimerkillisessä kunnossa olevan reitin keskellä voi helposti saada aikaan työmatkapyöräilijän matka-ajan tuplaantumisen mitä on vaikea hyväksyä arkiaamun kiireissä. Pyöräilijöille pitää pystyä viestimään mitkä nämä yhtenäisesti aurattavat reitit ovat, jotta he voivat ohjata oman kulkemisensa niille.

Nopea ja luotettava auraus sekä oikea-aikaisuus ovat sujuvan pyöräilyn kannalta tärkeitä toimenpiteitä. Oikea-aikaisuudessa epäonnistuminen pilaa pahimmillaan luotettavasti tapahtuneen pyörätien auraamisen joten näiden kahden asian huomioiminen yhdessä on kriittinen asia.

Epäonnistuminen oikea-aikaisuudessa.
Hetkeä aikaisemmin pyörätie oli hienosti aurattu.

Lumen pois ajo ja viimeistely eivät yleensä ole niin kiireellisiä tai kriittisiä asioita kuin auraaminen ja oikea-aikaisuus. Näiden säännöllinen ja suunniteltu tapahtuminen ovat kuitenkin tärkeitä heti kun auraamisesta  resursseja vapautuu. Leveät lumipenkat rajoittavat pahimmillaan eri tiellä liikkujien mahtumista väylille ja saavat aikaan tulppia ja vaaratilanteita mm. yhdessä väärinpysäköityjen autojen kanssa. Viimeistelyn unohtuminen taas vaarantaa liikkumista erityisesti risteysalueilla joissa huomion kohteita on muutenkin paljon ja joissa onnettomuudet useasti tapahtuvat.

Lumipenkat ja väärinpysäköity auto luovat yhdessä esteen.

Lappeerannan pyöräteiden kunnossapitoluokat sääntöineen on esitetty kevyen liikenteen raittien aurausohjelmassa. Punaiset pyörätiet kuuluvat kunnossapitoluokkaan 1, siniset luokkaan 2. Homman nimi on se, että

• 1-luokan eli punaisella merkityn pyörätien auraamisen pitää käynnistyä mahdollisimman pian sen jälkeen kun lunta on satanut väylälle vähintään 3 cm tai riittävän ajoissa ennen liikenteen huipputunteja
• 2-luokan eli sinisellä merkityn pyörätien auraamisen pitäisi käynnistyä päivän mittaan jossain vaiheessa kun lunta on satanut 5 cm, yleensä lumisateen loputtua. Pitkään jatkuvan lumisateen aikana sinisilläkin pyöräteillä täytyy pitää avoinna riittävän leveä kulkutie.

Jo nopealla lukemisella tulee mieleen asioita joiden avulla luokittelua ja sääntöjä voisi kehittää tehokkaammaksi. Säännöt sisältävät nykyisellään runsaasti tulkinnanvaraa ("mahdollisimman pian", "riittävän ajoissa", "päivän kuluessa", "riittävän leveä" jne.). Toivottavasti ainakin aurausurakkasopimuksissa laiminlyöntien sanktiointi on kytketty täsmällisempiin ilmauksiin. Luokitus itsessään on välttämätön asia, mutta luokkien 1 ja 2 sisältöä pitäisi arvioida kriittisesti. Punaisia, eli ykkösluokan pyöräteitä on kunnossapidon voimavaroihin nähden nykyluokittelun mukaan liikaa. Pääreitit pitäisi ensin määritellä ja sitten erotella ne nykyisestä 1-luokasta omaan super 1 -luokkaansa, jossa aurattaisiin kokonaisia reittejä eikä alueita kuten nykyään tehdään. Samalla jäljelle jäävien punaisten pyöräteiden luokitusta voisi harkiten pudottaa 2-luokkaan.

Huolellisella suunnittelulla tämä määrittelyjen optimointi voisi tuottaa paremmin pyöräilijöitä palvelevan talvikunnossapidon vähemmällä vaivalla & rahalla.

Matkakeskuksen pyöräparkki ja romupyörät (taas)

Jäi ajatustyö käyntiin kun kirjoittelin edellistä juttua Matkakeskuksen heitteillä olevasta pyöräparkista. Niinpä jatkan aiheesta.

Otetaan alkuun "tilannekuvan" päivitys. Maisema pyöräparkilla nyt helmikuun alussa on tämä:

Neitseellinen hanki kimaltelee sydäntalven pakkasessa ja ohikulkija voi lähes kuulla karhun tuhisevan talvipesässään jossain hangen alla. Urbaanista sijainnista muistuttaa vain vieressä pysäkillä rötköttävä bussi ja hangesta töröttävät ostoskärryt. Sama välinpitämättömyys vallitsee muillakin alueen pyörätelineillä:

Kaikki Matkakeskuksen pyörätelineet ovat kunnossapidon ulottumattomissa.

Huvittavaa tai surullista, mutta löysin saman pyöräparkin kuvan julkaisusta nimeltä Etelä-Karjalan liikennejärjestelmäsuunnitelma (Linkki suunnitelmaan).

Kuvan lähde: Etelä-Karjalan liikennejärjestelmäsuunnitelma, Copyright Reijo Helaakoski.

Suunnitelma päivittää Etelä-Karjalan liikennestrategian tähdäten aina vuoteen 2030. Strategiassa tunnistetaan kevytliikenne sekä kevyenliikenteen ja julkisen liikenteen yhtymäkohdat osana liikennejärjestelmää. Siitä tässä pyöräparkissakin on kysymys sen ollessa merkittävä vaihtosolmu pyöräilyn ja bussi- sekä junaliikenteen välillä. 

Kuten todettu jo aiemmassa kirjoituksessa, parkin kuntoon laittamiseksi tarvittaisiin välittömästi kaksi toimenpidettä: säännöllinen talvikunnossapito osana ympäröivien pysäköintialueiden kunnossapitoa sekä hylättyjen pyörien poistaminen alueelta. Kolmantena toimenpiteenä on lyttyyn ajettujen pyörätelineiden korvaaminen kunnollisilla telineillä jotka mahdollistavat pyörän asiallisen lukitsemisen telineeseen. Hylättyjen pyörien poistamiseen liittyvää valmiiksi seulottua tietoa löytyi pari vuotta sitten julkaistusta suunnitelmasta "Väliaikaiset toimenpiteet Pasilan rautatieaseman pyöräpysäköinnin parantamiseksi". Linkki suunnitelmaan. Suunnitelmassa kuvataan pyörien poistamiseen liittyvät lainkohdat ja todetaan yhteenvetona:

"Romupyörien osalta laki on selkeä: pyörät voi poistaa alueelta ilmoittamalla siitä seitsemän päivää
ennen poistamista. Sellaisten hylättyjen pyörien osalta, jotka vielä ovat ajokuntoisia ja eivät
siten täytä romuajoneuvon määritelmää tilanne on ongelmallisempi. Pyörät voi poistaa alueelta ja
siirtää varastoon, mutta tiedon saaminen omistajille on vaikeaa. Tässä kohdin on siis sovellettava
lain määräystä ilmoittaa ajoneuvojen siirrosta kuuluttamalla.
Euroopan monissa liityntäpyöräpysäköintipaikoissa on käytössä järjestelmä, jossa pitkään seisoneisiin
pyöriin kiinnitetään tarra. Kun pyörään on kertynyt tietty määrä tarroja (se on siis seissyt
pitkään) se kuljetetaan pois. Asiasta on ilmoitettu liityntäpysäköintipaikalla."

 Erittäin toivottavaa olisi, että näihin toimiin päästäisiin jo ennen vuotta 2030.

Esimerkki pyörien poistoilmoituksesta. Kuvan lähde: Väliaikaiset toimenpiteet Pasilan rautatieaseman pyöräpysäköinnin parantamiseksi, 2011.

Auton pysäyttäminen puoliksi pyörätielle

Autoja (ja lunta) Marssitien pyörätiellä.

Tässä pari ajatusta pinttyneestä tavasta pikaisen auton pysäyttämisen yhteydessä. Herätteenä kirjoittamiselle toimi joka-arkiaamuinen häröily Lappeenrannan Marssitiellä Steinerkoulun edustalla. Avaudun tässä jutussa tämän Steiner-koulun esimerkin kautta mutta mietteet ovat toki sovellettavissa myös muihin paikkoihin joissa auton pysäyttämisen tai pysäköimisen houkutus pyörätielle tai jalkakäytävälle on suuri.

Saattoliikenteessä on hyvin usein tapana tapana pysähtyä tai pysäköidä auto puoliksi pyörätielle. Näin tehdään  varsinkin tilanteissa, joissa ajoradalla vallitsee pysäköimiskielto. Tavan taustalla lienee tämän tapaista ajatelua: "tähän paikkaan pysähtyessäni hidastan muiden autojen liikkumista, pysäköin siis autoni puoliksi pyörätien puolelle jotta muut autot pääsevät vähemmällä vaivalla ohi". Toisaalta oletan myös, että useimmat eivät ajattele asiaa se kummemmin, vaan toistavat opittua ja kopioitua toimintamallia lihasmuistista.

Ajattelu olisi kuitenkin suotavaa jos tilannetta tarkastellaan liikennesääntöjen tai liikenneturvallisuuden vinkkelistä. Liikennesäännöt kieltävät pysäköimisen pysäköimiskieltoalueella. Sen sijaan saattoajossa tarvittava henkilön noukkiminen kyytiin tai kyydistä jättäminen ovat pysähtymistä, joka on pysäköimiskieltoalueella sallittu. Pyörätielle pysähtyminen ja pysäköiminen on lain mukaan aina ensisijaisesti kielletty. Poikkeus kuuluu näin:

Polkupyörän ja mopon saa pysäyttää ja pysäköidä jalkakäytävälle ja pyörätielle. Muunkin ajoneuvon saa erityistä varovaisuutta noudattaen pysäyttää lyhyeksi ajaksi jalkakäytävälle ja pyörätielle ajoneuvoon nousemista, siitä poistumista, sen kuormaamista tai kuorman purkamista varten, milloin läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa ja pysäyttämiseen on pakottavia syitä. Pysäytetty ajoneuvo ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä ja pyörätiellä kulkemista. Kuljettajan on tällöin pysyteltävä ajoneuvonsa läheisyydessä ja tarvittaessa siirrettävä ajoneuvo paikkaan, jossa se ei häiritse muuta liikennettä.

Siis, milloin käytettävissä ei ole muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa saa auton pysäyttää pyörätielle. Mutta melkein aina tämä sopiva paikka on juurikin siinä samassa paikassa puoli auton mittaa ajoradalle päin. Lain mukaan auto siis tulee pysäyttää kokonaan ajoradan puolelle. Tai ainakin ajattelun pitäisi viimeistään tässä vaiheessa käynnistyä tavoitteena keksiä se lainmukainen syy jonka avulla perustella pyörätielle pysäköiminen. Steinerkoulun kohdalla tätä perustetta ei ole. Steinerkoulun kohdalla ei toimi myöskään alussa mainittu vääräoppinen peruste sujuvoittaa muuta autoliikennettä pysähtymisen aikana. Vastaantulevaa autoliikennettä kun on erittäin vähän ja näin ollen takaa tulevat autot pääsevät pysähtyneestä ohi täysin vaivatta kaistaa vaihtamalla.

Liikenneturvallisuuden kannalta puoliksi pyörätielle pysäyttäminen aiheuttaa helposti enemmän vaaratilanteita kuin vähentää niitä. Pyörätielle nouseva auto vaikuttaa aina pyörätien liikenteeseen. Steinerkoulun kohdalla on vilkas kevyt liikenne joka varsinkin aamulla saattoaikaan on Marssitien autoliikennettä lukuisampaa. Lisäksi alamäki nostaa pyöräilijöiden nopeuksia. Puolet pyörätiestä valtaava auto on kuitenkin vasta puoli ongelmaa. Toinen puolisko muodostuu auton aukeavasta ovesta ja autosta ulostautuvista henkilöistä jotka jäävät hetkeksi vielä huikkaamaan autoon hyvästejä tai odottamaan muita autosta nousevia henkilöitä. Näin koko pyörätie on vallattu. Oven aukeaminen yllättäen on kuitenkin se vakavin ongelma tilanteessa jossa pyörätien leveyttä ei ole enää käytettävänä väistämiseen. Oven avaaja (Steinerkoulun kohdalla monesti lapsi) ei useinkaan tule tarkastaneeksi onko oven aukaisuun sopiva hetki vai onko pyöräilijä juuri auton rinnalla törmäämäisillään avautuvaan oveen.

Eli. Pysähtyessään puoliksi pyörätielle, autoilija rikkoo lakia, vaikeuttaa kevyen liikenteen kulkua ja tuottaa vaaratilanteita. Käytännössä pyöräilijä on se, joka joutuu autoilijan vastuutonta toimintaa omalla toiminnallaan kompensoimaan jotta onnettomuudelta vältyttäisiin. Pyöräilijä hidastaa vauhtia, ennakoi yllättävää oven aukeamista ja väistää väylällä arvaamattomasti liikehtiviä autoista nousevia henkilöitä. Pieni vaiva, kyllä! Mutta vielä pienempi vaiva olisi autoilijalle hoitaa pysähtyminen lain velvoittamalla tavalla.

 

Juna-aseman pyöräparkki tuhdisti hangessa

Lappeenrannan Matkakeskuksen pyöräparkki on surullisessa jamassa. Aiemmassa postissa Lappeenranta vastaan Kouvola on jo asiaa aiheesta.

Talvi tulla tupsahti taivaalta joskus marraskuussa ja parin aamuisen asemalle saapumisen ajan katselin aseman täysin heitteille jätettyä pyöräparkkia etsiessäni korvaavaa pysäköintipaikkaa fillarille. Joulukuun alussa näky oli tämä:

 Ja viikkoa myöhemmin näytti tältä:

En enää malttanut olla antamatta palautetta VR:n lipunmyyntiin telineiden tolasta. Pyysin lumitöitä tehdyksi. Ystävälliset asiakaspalvelijat eivät olleet varmoja kenen ylläpidossa pyöräparkki on, mutta lupasivat selvittää asian ja välittää tiedon oikealle taholle. Nyt tammikuun puolessa välissä näky on tämä:

Guten tag vaan sinne kunnossapidon vastaavalle, missä lienetkin. Lumen valtaamissa telineissä on kyllä yksi hyvä puoli: nykytilanne paljastaa mitkä pyörät ovat hylättyjä. Eli suunnilleen kaikki mitä näissä kuvissa näkyy. Ja oletan että myöskään nämä ostoskärryt eivät ole päivittäisessä aktiivikäytössä:

 

 

Esitänkin siis seuraavaa: pyöräparkki on otettava kunnollisen kunnossapidon piiriin ja samalla tulee siivota hylätyt pyörät pois. Vaikka poliisin huutokaupan kautta uudelleen varastettavaksi mutta pois noista telineistä. Esimerkkiä pyörien siivoamiseen voi ottaa mm. Helsingistä (linkki Metro-lehden uutiseen).

Kirjoittajat esittäytyvät

"Voinko mennä sinne pyörällä?"  Siinä kysymys, jota huomaan pohtivani aina kun olen lähdössä töihin, harrastuksiin, ostoksille tai mihin milloinkin mieleni tekee. Lähes aina vastaan itselleni "voin" ja hyppään pyörän selkään.

Lappeenrannassa useimmat asiat ovat korkeintaan puolen tunnin pyöräilymatkan päässä ja korkeuserot verraten vähäiset. Pyöräreitit kulkevat kauniilla paikoilla Saimaan rannoilla ja viihtyisillä, metsäisillä asuinalueilla. Silti kovin harva pyöräilee, varsinkaan ympärivuotisesti.  Aika moni tammikuinen vastaantulija (kuten vaikkapa Matti, joka kirjoittaa tuossa alla) on jossain määrin tulkittavissa pyöräilyn harrastajaksi -- valot, kypärä ja nastarenkaat kertovat, että asiaa on ajateltu enemmänkin.

Taidonnäyte josta blogi sai alkunsa

Minulle(kin) pyöräily on liikennemuodon lisäksi myös harrastus. Metsäpoluilla poljetut kilometrit auttavat selviytymään Lappeenrannan kaduilla, joita ei todellakaan ole suunniteltu edistämään sujuvaa pyöräilyä. Pärjään toistaiseksi hyvin, vaikka pyörätie (tai koko tie) puuttuisi.

Miksi sitten aloitin tämän blogin kirjoittamisen? Minulle ei riitä, että selviydyn pyörällä perille yli kanttikivien, läpi aurausvallien ja ohi pyöräteille pysäköityjen autojen. Myös pyöräilyn pitää selviytyä perille, liikenteeksi muiden liikennemuotojen joukkoon. Pyöräily kuuluu kaikille, ei vain aktiivisille harrastajille. Myös täällä Lappeenrannassa.

-- Tomi Lapinlampi

---

Terve!
Tomi on ansiokkaasti kirjannut Lappeenrannan pyöräteiden erikoisuuksia tähän blogiin ja sain kunnian tulla kutsutuksi mukaan kirjaamaan näkemyksiä ja kokemuksia. Olen joka paikkaan pyörällä kulkeva lappeenrantalainen, perheellinen ja virastossa työssäkäyvä. Kesällä alla on maantiepyörä, talvella cyclokrossari, aseman telineeseen jää monesti pappapyörä ja joskus mukana (kaikkialle) kulkee taitettava Brompton. 

Ajan toki myös autolla, usein kävelen ja monesti juoksen. Koitan näissä blogiteksteissä saada aikaan myös jonkin sortin analyysia pelkän nurinan sijasta. Pyrin kirjaamaan asioita blogin tyylille uskollisena runsaiden kuvien kera. Toivottavasti saadaan Tomin kanssa paljon asiaa aikaiseksi. Levittäkää tietoa blogista ja vinkatkaa aiheita!

-- Matti Pesu

Mopon paikka

Lappeenrannassa päätettiin reilu vuosi sitten vähentää roimasti niiden kevyen liikenteen väylien määrää, jolla mopolla ajaminen on sallittu (linkki Teknisen toimen esitykseen). En löytänyt karttaa jossa nykyiset mopoille sallitut pyörätiet näkyvät, mutta käytännössä tärkeimmillä kaupungin läpäisevillä pyöräteillä (joiden vieressä ajoradalla nopeusrajoitus on 60 km/h) mopoilu on edelleen sallittu.

Päivitys (27.11.2012)
Linkki karttaan.

Päätös oli hyvä ja suunta vaikuttaa olevan valtakunnallinen. Keskisuomalainen uutisoi nyt myös Trafin ajavan mopoja pyöräteiltä ajoradalle (linkki uutiseen). Ja ilmeisesti uutisessa mainittu valtakunnallinen kevyen liikenteen suunnitteluohje tulee myös ohjeistamaan tämän suuntaisesti.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että

• Mopot pois kevyen liikenteen väyliltä kokonaan. Tällä saadaan pahimmat nopeuserojen aiheuttamat uhkat hallintaan. Lisäksi mopoilijan ei tarvitse arpoa, saako jollain pyörätiellä ajaa vai ei, kun millään niistä ei saa ajaa.
• Mopojen rakenteellinen nopeus nostettava 60 km/h. Tekniikka mopoissa kestää tämän jo. Tällä muutoksella saadaan mopot taajamissa kulkemaan autoliikenteen kanssa samaa nopeutta mikä lisää sujuvuutta kun mopoja on paljon.
• Lisää pakollista koulutusta nuorille mopoilijoille mopokortin yhteydessä. Tällä saadaan hallittua niitä riskejä joita ilmaantuu kun kokemattomia liikkujia laitetaan autoliikenteen sekaan.

Sillä välin kun mopoja vielä pitkin pyöräteitä viilettää, pyytäisin laittamaan tässäkin asiassa katujen merkinnät kuntoon. Esimerkki Kuusimäenkadulta. Mopoilija tulee idästä:

Idästä saapuva mopoilija ei saa kulkulupaa

Mopoilija tulee lännestä:

Lännestä tuleva saa huristella puomien välistä

Kuka väistää teatterin edessä?

Tulipa mieleen väistämistilanne tuossa edellisessä postissa esitellyllä uudella pyörätienjatkesuojatiellä teatterin edustalla. Siis tämä kohta:

Lisätään liikenne:

Oranssit nuolet kuvaavat pyöräilijää ja sininen, punainen ja vihreä nuoli eri suunnista tulevia autoja.

Näkymä sinisen nuolen suunnasta eli keskustasta päin:

View Larger Map

Näkymää punaisen nuolen suunnasta eli Technopoliksen pihasta ei ole tähän hätään laittaa, mutta StreetView:n perusteella liikennemerkit eivät ohjeista väistämistä punaisen nuolen suunnasta tuleville:

View Larger Map

Siis itse kysymykseen: Kuka väistää ja ketä kun osapuolet ovat oranssin nuolen pyöräilijä, sinisen nuolen auto, punaisen nuolen auto ja vihreän nuolen auto?

Autojen kesken asia selviää tuttujen tasa-arvoisen risteyksen väistämissääntöjen kautta. Mutta pyöräilijän kohdalla ratkaisee se, miten tilanteessa tulkitaan se mikä auto kääntyy ja mikä menee suoraan. Jos siis auto kääntyy, on se tässä tilanteessa väistämisvelvollinen pyöräilijään nähden. Jos taas auto menee suoraan, pyöräilijä väistää.

Päätän pohdinnan kysymyksiin koska en aidosti tiedä, enkä osaa asiaa olemassa olevista liikennemerkeistä tulkita:

• Mitkä tilanteen autoista menevät suoraan ja mitkä kääntyvät ja ketä pyöräilijän tulee pyörätien jatkeella väistää?

Lopuksi:
Kysymys on kovin teoreettinen. Etelä-Karjalaisella sarvikuonojen hallitsemalla savannilla edes jalankulkija ei saa suojatielle astuessaan oikeutta vaikka tilanne on juridisesti päivänselvä (toisin kuin tässä kirjoituksessa kuvattu teatterin edusta). Teatterin edustalla hipiästään piittaava pyöräilijä väistää tietysti aina.