Lappeenrannassa useimmat asiat ovat korkeintaan puolen tunnin pyöräilymatkan päässä ja korkeuserot verraten vähäiset. Pyöräreitit kulkevat kauniilla paikoilla Saimaan rannoilla ja viihtyisillä, metsäisillä asuinalueilla. Silti kovin harva pyöräilee, varsinkaan ympärivuotisesti. Aika moni tammikuinen vastaantulija (kuten vaikkapa Matti, joka kirjoittaa tuossa alla) on jossain määrin tulkittavissa pyöräilyn harrastajaksi -- valot, kypärä ja nastarenkaat kertovat, että asiaa on ajateltu enemmänkin.
 |
| Taidonnäyte josta blogi sai alkunsa |
Miksi sitten aloitin tämän blogin kirjoittamisen? Minulle ei riitä, että selviydyn pyörällä perille yli kanttikivien, läpi aurausvallien ja ohi pyöräteille pysäköityjen autojen. Myös pyöräilyn pitää selviytyä perille, liikenteeksi muiden liikennemuotojen joukkoon. Pyöräily kuuluu kaikille, ei vain aktiivisille harrastajille. Myös täällä Lappeenrannassa.
-- Tomi Lapinlampi
Terve!
Tomi on ansiokkaasti kirjannut Lappeenrannan pyöräteiden erikoisuuksia tähän blogiin ja sain kunnian tulla kutsutuksi mukaan kirjaamaan näkemyksiä ja kokemuksia. Olen joka paikkaan pyörällä kulkeva lappeenrantalainen, perheellinen ja virastossa työssäkäyvä. Kesällä alla on maantiepyörä, talvella cyclokrossari, aseman telineeseen jää monesti pappapyörä ja joskus mukana (kaikkialle) kulkee taitettava Brompton.
Ajan toki myös autolla, usein kävelen ja monesti juoksen. Koitan näissä blogiteksteissä saada aikaan myös jonkin sortin analyysia pelkän nurinan sijasta. Pyrin kirjaamaan asioita blogin tyylille uskollisena runsaiden kuvien kera. Toivottavasti saadaan Tomin kanssa paljon asiaa aikaiseksi. Levittäkää tietoa blogista ja vinkatkaa aiheita!
-- Matti Pesu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti