lauantai 10. marraskuuta 2012

Valtakadulla vastuu siirtyy ... niin kenelle?

Valtakadun kevyenliikenteenväylästä on ollut juttua Etelä-Saimaassa (31.10.2012) ja herrat Tomi &  Matti esittivät samaisessa lehdessä  (8.11.2012) tarkennuksia asiaan. Kuvailen tässä postissa tarkemmin muutamaa jutuissa mainittua asiaa.

Valtakadun ja Kirkkokadun risteys. Tähän kadunkulmaan tiivistyy suuri osa sulkuviivahässäkän ongelmista.

Kuvitellaan tilanne jossa pyöräilijä polkee Valtakatua kohti itää. Sulkuviivapyörätiellä hänen paikkansa on melko ankea, vasten autoliikennettä, käytännössä autokaistalla väärään suuntaan kulkien, suojanaan kulunut valkoinen viiva. Kirkkokadun risteyksessä on kadunrakentaja kehittänyt kuvassa näkyvän punaisen viivan osoittaman puuharadan pyöräilijälle:

Pyöräilijän puuharata keskustan halkaisevalla pyöräilijän pääväylällä
Sulkuviivapyörätieltä kiemurellaan ensin pyörätien jatkeelle. Jatkeen jälkeen lainkuuliainen pyöräilijä nousee satulasta ja taluttaa muutaman metrin siirtyäkseen takaisin pyörätielle ja jatkaakseen kohti itää. Mutta hyvä, tästä selvittiin pienellä hidastuksella tai vaihtoehtoisesti lain vastaisella ajelulla pitkin jalkakäytävää muutaman metrin matka.

Lisätään soppaan hieman autoliikennettä. Autoilija lähestyy paikkaa sataman suunnasta nousten Kirkkokatua ylöspäin ja aikeena kääntyä valtakadulle, näin:
Autoilija ei voi aavistaa nurkan takana odottavaa outoa pyörätietä

Autoilijalla ei ole mahdollisuutta liikennemerkeistä tai mistään muusta opasteesta saada tietoonsa, että nurkan takana odottaa erikoinen pyörätiejärjestely. Samalla pyöräilijä saapuu samaan risteykseen Valtakadulla kohti itää, pitkin sulkuviivapyörätietä. Poks, tilanne on tämä:
Autoilija kohtaa pyöräilijän, kumpi on lain mukaan väärässä paikassa?

Autoilija siis kääntyy oikealle, ryhmittyy tien oikeaan reunaan aivan kuten autokoulussa opetettiin ja päätyy suoraan sulkuviivapyörätielle. Pyöräilijä tulee tilanteeseen hänelle osoitetussa paikassa. Kumpi väistää, kumpi on lain mukaan tehnyt virheen? Minä en tiedä. Mutta sen tiedän, että sopivien olosuhteiden ja huonon tuurin vallitessa pyöräilijää sattuu.

Ja jotta autoilijalla ei olisi vielä sulkuviivapyörätien päälle jouduttuaankaan mahdollisuutta saada tietoonsa mistä on kysymys, on ajoratamaalauksien annettu kulua tunnistamattomiksi:
Tästäkö autoilijan pitäisi päätellä olevansa pyörätiellä? Entäs talvella?


Nyt nastarengaskauden jo alettua on itseasiassa kuvassa näkyvä valkoinen viivakin kulunut todella paljon huonommin näkyväksi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.


Soppa alkaa muuttua soosiksi kun lisätään vielä mausteeksi talvi ja lumipeite. Sulkuviivakin katoaa lumen ja loskan alle. Missä silloin on pyöräilijän paikka, juridisesti? Etelä-Saimaassa ehdotettiin pyörätien merkitsemistä sepelin avulla. Miten mahtaa käräjäoikeus tulkita tilannetta kun ainoastaan sepelillä merkityllä "pyörätiellä" kolisee ja vammautunut pyöräilijä koittaa saada oikeutta itselleen?


Se sulkuviivapyörätiestä, luulen että pointti tuli ilmaistua. Valtakadulla on monta muutakin epäkohtaa. Erittäin tyypillistä on autojen pysäköinti kaikkialle: pyörätielle, jalkakäytävälle, ajoradalle ja pyörätielle samanaikaisesti. Tämä on toki universaali ilmiö, autoja pysäköidään väärin kaikkialla missä on autoja. Ja autoja on kaikkialla. Mutta koska Valtakadun osittain lämmitetty pyörätie on koko keskustan läpi menevä ja kaupungin itäiset ja läntiset kaupunginosat yhdistävä kevyen liikenteen pääväylä (linkki kevyen liikenteen opastus-dokumenttiin), toivoisi jatkuvaan väärinpysäköintiin puututtavan vaikka ronskilla valvonnalla.

Tässä pari tuikitavallista esimerkkiä:
Lappeenrannan halkaisevan kevyen liikenteen valtaväylä leffateatterin kohdalla. Tukossa.
Pyöräilijän Valtaväylä kulkee sinisen nuolen suuntaisesti. Pyöräilijän laillinen vaihtoehto tälläisessä tilanteessa lienee siirtyä taluttamaan pyörää jalkakäytävälle tai uhrata oma turvallisuus ja polkea autoliikennevirtaa vastaan ajoradalla. Tilanteessa tietysti pyöräilijän hermoja koettelee kysymys siitä, miksi väärin pysäköijillä on mahdollisuus ilman minkään sortin realistista sakon uhkaa pakottaa pyöräilijälle hidastus taluttamalla, lain vastainen kulku jalkakäytävällä ajaen tai turvallisen ajolinjan menetys.
Tässä pyöräilijä valitsee lainsuojattomana ajamisen jalkakäytävällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pysähtyä odottamaan henkilöauton menevän ohi ja siirtyä sitten autoliikenteen sekaan rosoiselle ajoradalle.
Ja jos autojen väärinpysäköinti on ongelma, koskee sama myös polkupyöriä. Totta tosiaan, Valtakadun, toistetaan vielä, Lappeenrannan keskustan halkaisevan kevyenliikenteen pääväylän, varrelle on istutettu pyörätelineitä, jotka mahdollistavat polkupyörien pysäköinnin suoraan väylälle. Karrikoiden jotakuinkin sama, kuin keskellä kutostietä olisi parkkipaikka ja mahdollisuus jättää autot puoliksi ajoradalle.
Fillarit tulppana.


Noniin. Loppusanat. Huono suunnittelu ja sen myötä huono ja monessa kohdassa lain vastainen toteutus Valtakadun pyörätiellä aiheuttavat
  1. Vaaratilanteita
  2. Onnettomuustilanteissa ennalta arvaamattomia juridisia tulkintoja
  3. Väärinkäsityksiä, konflikteja ja pahaa mieltä autoilijoiden, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välillä.
Laittakaa tämän väylän järjestelyt kuntoon ja lain mukaisiksi, kiitos!


Väärä merkki, laiton toteutus.

1 kommentti:

  1. Valtakadulla toissapäivänä:
    Auto on kääntymässä sulkuviivapyörätien kohdalla olevalta parkkikselta (siinä kirkon vastapäätä) oikealle ja odottelee katsellen ainoastaan vasemmalleen. Kääntyy lopulta suoraan pyörätielle ja meinaa ajaa päälleni vaikka olen jo pysähtynyt paikalleen odottamaan. Lopulta säikähtää, pysähtyy ja huikkaa auton ovesta pahoittelut kun ei nähnyt minua (siitä huolimatta, että yli 500 lumenia valoa paistaa ohjaustangossa).

    Valtakadulla eilen:
    Ajan sulkuviivapyörätietä. Auto tulee suoraan vastaan, ei ole enää kääntymässä. Tulee suoraan kohti kunnes tekee viime hetkellä minimaalisen väistöliikkeen samalla kun minäkin väistän. Kuskilla kasvoillaan erittäin hämmästynyt ilme.

    Yhteistä näissä on se, ettei autoilijoita voi syyttää mistään väärästä. Sulkuviiva on lähes koko matkalta kulunut pois. Autoilija ei voi tietää ajavansa pyörätiellä.

    Kerrataan vielä pyöräilijän vaihtoehdot:
    1. Ajaa pyörätiellä jossa ongelmat kuten yllä kuvattu
    2. Ajaa autokaistaa autoliikenteen kanssa eli kirkon & puiston puolella tietä. Täällä ei olla lain osoittamassa paikassa ja vakana uhkana ovat vinoparkista äkisti peruuttavat autot jotka eivät pysty/kykene/jaksa havainnoida takana olevaa pyöräilijää. Pyöräilijä sitten väistää mihin ehtii jos ehtii kun auto peruuttaa eteen.
    3. Ajaa jalkakäytävällä. Näin useimmat tekevät.

    VastaaPoista